Minuutti, joka pysäytti
ja sai äänen tärisemään.
Olen tottunut esiintymään, joten
yleisö, valokeila, mikrofonit…kaikki käy.
Minusta sanotaankin usein:
Ulospäinsuuntautunut, rohkea, tekevä ja osaava.
Sellainen, joka ei turhia jännitä eikä säikähdä esiintymistä.
Lavalle?
Mikäs siinä.
Valokeila?
Tervetuloa vaan.
En ole koskaan ollut se, joka miettii mitä muut ajattelevat, enkä tarvitse hengitysharjoituksia ennen kuin avaan suuni.
Siksi yllätyin, kun löysin itseni paikallisesta yrittäjätapaamisesta.
Kokoontumisen puitteina suhteellisen intiimi tila, lähimmät siinä ihan melkein iholla. Ilmapiiri on kuitenkin kutsuvan rento, huoneessa paikallisia yrittäjiä ja joukossa tuttujakin kasvoja.
Ajattelin ennen tilaisuuteen menoa, että helppo homma, onhan tuota esiintymistä tullut harjoitettua monessakin muodossa.
Edessäni häämötti yksi minuutti: kerro kuka olet ja mitä teet.
Tässä tapaamisessa jokainen yrittäjä vuorollaan tekee tuon minuutin esitelmän ja jokaisen vuoron jälkeen huomaan jännityksen hiipivän vähän syvemmälle…
…kunnes huomaan odottavani sydän hakaten: “Apua, milloin se oma vuoro pärähtää?”
Tulihan se sieltä vääjäämättömästi.
Kun vuoroni tuli, huomasin jotain erilaista.
Ei ollut kyse vain yrityksestäni, kyse oli minusta, tässä hetkessä, tämän yhteisön keskellä.
Ja se tuntui… pysäyttävältä.
Jo ensimmäisten sanojen kohdalla ääni alkoi täristä.
Tuntui kuin veri olisi laskenut varpaisiin, päässä ei ajatus kulkenut tai kulki liikaakin ja sanat unohtuivat.
Oli kuumottavaa olla keskipisteen alla ja en ymmärtänyt miksi. Hämmennyin vielä lisää siinä puhuessani, omasta reaktiostani tilanteeseen.
Jälkikäteen mietin
En ollut koskaan aiemmin kokenut tätä.
Tajusin, ettei kyse ollut taidoista tai rohkeudesta, niitä oli kyllä.
Kyse oli siitä, että olin kertomassa omasta unelmastani, omasta elämäntyöstäni, intiimissä ympäristössä, jossa kaikki katseet olivat yhtä aikaa vilpittömän kiinnostuneita ja henkilökohtaisen lähellä.
Sain ehkäpä myös pienen vilauksen siitä tunteesta, jota esiintymisjännitystä kokevat henkilöt tuntevat. Avasi silmiä sekin.
Toki, sellaista hyvänlaista jännittämistä harrastajateatterin kuliseiissa on tullut koettua. Sellaista ”perhoset lepattavat vatsassa” -jännitystä, mikä antaa siivet esiintymiselle.
Kiitos että olet täällä
Jos löysit tiesi tänne, toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi seuraamaan tätä seikkailua.
Saatatpa huomata, että tämä AJATUSTEN VALHALLA -blogi ei ole vain kertomus yhdestä yrittäjästä, vaan pieni taistelulaulu meille kaikille, jotka kuljemme omaa polkuamme, vaikka välillä sää ei suosisikaan.
Viritä mieli onnistumisen taajuudelle ja anna rohkeuden kantaa.
Vierelläsi yrityksesi digimatkalla,
Sini
Verkko Valkyrie
Tässä blogissa aion jakaa matkaani ja ajatuksiani.
Iloa ja intoa, kompastuksia ja korjausliikkeitä, faktaa ja fiilistä. Sekä tietenkin vinkkejä, joista on oikeasti hyötyä sinulle, joka ehkä haaveilet omasta jutustasi, tai jo elät sitä todeksi.
SEURAA SOMESSA
Portfolio
